Menettämisen tuska

 Kokoan mielessäni itseäni. En voi murtua. Teen työni loppuun kunnialla,kunnes asiakkaani murtuu maksupäätteen luona täyteen itkuun. En voi olla muuta kuin päästää menettämisen tuskan hetkeksi sisälleni. Sen pienen hetken halaan asiakastani,ystävääni ja itken hänen kanssaan. Taival on ollut pitkä ja sen kivet ja kannot olemme yhdessä kulkeneet. Ne sadat hiusmallit ja värit.....

 Kokoan jälleen itseni. Seuraava asiakas odottaa vuoroaan. Kiitos on ollut monen ihmisen huulilla ja omat sanani eivät riitä edes kertomaan miten kiitollinen minä olen ollut jokaisesta persoonasta joka tuoliini on istunut. Kunpa voisin itkeä teidän kaikkien kanssa ja kertoa kuinka ainutlaatuisia te olette! Sen sijaan nielen palasta kurkussani alemmas ja yritän olla ajattelematta asiaa. Olettehan te olleet elämäni viimeiset 10 vuotta lähes päivittäin. Olen nähnyt teitä säännöllisesti ja jakanut itsestäni paljon. Olette olleet tukeni ja turvani ja elantoni. Miten voin teitä tarpeeksi kiittää?! 

 Tuskani on suuri ja sen merkitys herää vasta todella kun huomaa mitä on menettänyt. Silti sydämeni sanoo että on aika jatkaa matkaa. Mutta teen sen ilolla. En kadu päivääkään!